Tervanpoltosta Rock’y VI:een – Itsenäisen Suomen lyhytelokuvia

Näytös esittelee Suomen itsenäisyyden ajan lyhytelokuvia 1918–1994. Näytös on ilmainen.

Mykkäelokuvat

Musiikki LauNau (esittää Laura Naukkarinen)

Tervanpolttoa Lapissa (1918) 5′ 30″
Varhainen teollisuuselokuva, tehty ennen Suomen itsenäistymistä: Pilkotut puut ladotaan tervahautaan ja sytytetään tyynenä kesäyönä; kuuma tihkuva terva valutetaan puisiin tynnyreihin.

Kiljusen pojat koulussa (1921) 6′ 30″
Todellinen mykän elokuvan harvinaisuus, Kiljus-kirjojen isän, Jalmari Finnen (1874-1938) esiintyminen elokuvaohjaajana. Hupaisa pikkutarina Helsingin Norssin opettajasta, oppilaista ja kaupungin koirista. ”Ei tämä ole mikään koirakoulu!” Nuori Joel Rinne opettajana valkokankaan ensiroolissaan.

Jean Sibelius kotonaan (1927) 4′ 30″
Viehättävä, pieni vapaamuotoinen dokumentti Sibeliuksen ja hänen perheensä erään syyspäivän vietosta Ainolassa. Heidi ja Margareta Sibelius soittavat nelikätisesti pianoa, Aino puuhailee puutarhassa, aamulehdet ja sikari aloittavat Jannen päivän.

Ravintolayleisöä kameran silmällä (1930) 6′
Teuvo Tulion ja Valentin Vaalan mainostuotanto, jolla hankittiin rahoitusta pitkän näytelmäelokuvan Laveata tietä valmistamiseen. Tilauksia hankittiin Lähteiseltä, banaaniyhtiöltä, kalossitehtaalta, tupakkatehtaalta jne., ja filmi kuvattiin yhdessä illassa Trocaderossa.

Kun elohopea laskee (1933) 6′
Veronalennuskuvien joukossa harvinainen vapaamuotoinen dokumentti, mykkä runoelma pakkasen tulosta Helsinkiin ja luistinradan jäädyttämisestä Johanneksen kentällä. Harvinainen siksikin, että siinä nähdään myös Heikki Aho (1895-1961) ja Björn Soldan (1902-1953), suomalaisen elokuvan pioneerit, kameroineen ja luistimineen.

Sota ja sodan jälkeen

 

Finlandia-katsaus 7 (1943) 11′
Partiolaiset istuttavat metsää. Partiolaiset keräävät pihkaa. “Kotilieden vierestä”, neuvoja perheenemännille. Ilse Werner esiintyy Messuhallissa.

Kansa siirtyy rauhan töihin (1946) 8′
Sodanjälkeinen Suomi. Dokumentissa luodaan kokonaiskuva maasta, joka on viime vuodet taistellut itsenäisyytensä puolesta ja nyt pitäisi aloittaa elämä uudelta pohjalta

Radio (1951) 3′ 20″
Yleisradion mainos Helsingin olympiakisojen alla.

Aamua kaupungissa (1954) 8′
Jörn Donnerin esikoiselokuva hahmottaa Helsingin aamun hetkiä.  Kaupunki herää ja alkaa kulkea kohti normaalia päivärytmiä. Se kulkee hiljaisuudesta ja tyhjyydestä kohti liikettä ja ääniä, elottomasta työntekoon ja valoon.

Uusi aalto

 

Ovi (1965) 10′
Erkko Kivikosken kolmas lyhytkuvaohjaus. Tutkielma nykyajan ihmisestä yhteiskunnan oravanpyörässä sekä hänen vaatimuksien täyttämästä elämästään. Miehellä on kaikki hyvinvoinnin tunnusmerkit deodoranteista piristyspillereihin. Silti hän haaveilee jostakin muusta ja unelmaa etsiessään törmää aina seinään. Ratkaisu on ovi, samalla kertaa itsestään selvä ja vaikea löytää.

Hyppy (1965) 4′ 30″
Eino Ruutsalon kokeellinen elokuva. Puristettuna mekanismin otteeseen suorittaa pieni mies taukoamatta monotonisia liikesarjoja. Maailma on tyhjä inhimillisyydestä ja lämmöstä. Tarkastaessaan huopatossuja alkaa hänen alitajuntansa kapinoida, visuaalinen maailma avautuu. Näkymien sisäistä suhdetta on vaikea tarkoin määritellä: pakoa mekanisoitumisesta tai arpia ihmisyyden omassatunnossa.

Eläköön nuoruus (1968) 17′
Jaakko Pakkasvirran dokumentti. ”Nuoruus voi kestää jopa vuosikymmenen. Nuoret odottavat paljon, toivovat paljon, siksi pettymykset ovat kipeitä.” Vuotta 1968 on kutsuttu monilla nimillä, mm. nuorison ”hulluksi” vuodeksi. Musiikin elokuvaan on luonut Otto Donner ja leffassa esiintyy silloinen nuorison suosikkibändi, Blues Section. ”Jos nuoret saa olla niinku ne haluaa, niin ne panee koko tän kulttuurin ranttaliks…”

Ampumarata (1969) 7′
Tanssien loppuhetket… Eila Kaarresalon Ampumarata on ensimmäisiä tietoisesti naisnäkökulmasta tehtyjä suomalaisia elokuvia. Se käsittelee terävän ironisesti tyypillisen tanssipaikkatarinan muodossa naisen seksuaalista eriarvoisuutta mieheen verrattuna. Tanssisalin ampumaradalla ohiammutut jäävät nuolemaan näppejään.

Nykyaika

 

Elsa (1981) 4′ 30″
Marja Pensalan Elsa on elokuvallinen satiiri, joka parodioi intomielistä ja muodikasta paluuta luontoon, vihreää omavaraiselämää.

Rock’y VI (1986) 8′
Igor ja Rock’y kohtaavat puolueettomalla maaperällä… Voiko McDonald’sin käymälässä syntynyt amerikkalainen voittaa Siperian aroilla hapankaalin varjossa kasvaneen jättiläisen? Aki Kaurismäen musiikkielokuva.

Saatteeksi

 

Johanneksen kentällä lapset luistelevat kameramiehen perässä. Siinä on Juhani Ahon poika, Björn Soldan. Lapset tuijottavat niin palavasti hänen kameraansa, että tuntuu kuin ulkopuolinen maalma katoaisi heidän ympäriltään ja kuin he kysyisivät meiltä katsojilta, tulevaisuuden ihmisiltä, mitä heille on luvassa.

On vuosi 1933 eikä lapsilla ole luonnollisesti aavistustakaan, että suurin osa heistä on vajaan vuosikymmenen kuluttua elämänsä suurimmassa käännekohdassa.

”Tervanpoltosta Rock’y VI:een – itsenäisen Suomen lyhytelokuvia” esittää elokuvia vuosilta 1918–1986. Sarjan teokset voi nähdä yhtenä määritelmänä kansakunnan muistista: miltä itsenäisen Suomen ihmiset näyttivät? Voi myös kysyä, kertovatko lyhytelokuvat jotain sellaista maastamme, johon pitkät näytelmäelokuvat eivät ikinä pysty. Antaisivatko ne laaja-alaisemmin vinkkejä siitä, mikä suomalaisille on ollut tärkeintä?

Valitessamme juhlasarjan elokuvia koski ensimmäinen keskeinen päätös niitä sotavuosia, joita julkisesti muistellaan ja käsitellään kaikkein eniten historiamme tapahtumista. Tällä kertaa emme halunneet esitellä laajasti sotatapahtumia emmekä määritellä historiaamme niiden kautta.

Ratkaisuksi löytyi mm. sodan jälkeen tehty dokumentti, jossa katsotaan aluksi taaksepäin: mitä sotavuodet ovat merkinneet ja millaista inhimillistä kärsimystä se on tuottanut? Mutta sitäkin olennaisempaa elokuvassa on kysyä, miten tästä eteenpäin.

Sodasta palasivat niin miehet kuin naisetkin, ja kaikki oli muuttunut. Muutosta ei ollut kuitenkaan aikaa pohtia kauan, koska työtä oli jatkettava. ”Vain työllä selviäisimme”, on elokuvan sanoma.

Jälleenrakentaminen ja valtavat sotakorvaukset tiesivät työtä periaatteessa kaikille. Miehet puursivat telakoilla ja sahoilla. Metsää alkoi kaatua enemmän kuin koskaan. Kolmannes sotakorvauksista teetettiin paperi- ja puunjalostusteollisuudella. Luotiin lopullinen pohja sille Suomelle, jossa metsä määriteltiin muilla kuin luonnonsuojelullisilla arvoilla. Lyhytelokuvien antaman kuvan mukaan Suomi nostettiin ylös metalliteollisuudella, savotoilla ja olympia-aatteen eteen tehdyllä työllä.

Kun Jörn Donner teki esikoiselokuvansa, lyhytkuvan Helsingin aamusta 1950-luvun alussa, oli kaupunki kovin melankolinen. Se oli ehkä jo päässyt sinuiksi menneisyytensä kanssa, mutta ei välttämättä ihmistensä kanssa. Paljon oli muualta tulleita, paljon oli unohdettavaa, muistettavaa ja elettävää, jotta heistä tulisi kokonaisia. Uudelle sukupolvelle ei ehkä osattu luoda tulevaisuuden haavekuvia.

On yllättävää, kuinka vähän sodan jälkeisissä lyhytelokuvissa näkyy uuden sukupolven lapsia. Siksi hyppäys 60-luvun uuden aallon elokuviin tuntuu radikaalilta, ja kontrasti on erityisen silmiinpistävä verrattuna siihen, miten sota-aikana lasten roolia jaksettiin korostaa kaikissa medioissa.

Juhlasarjan yksi avainkohtauksista on Finlandia-katsauksessa, kun partiolaislapset istuttavat kuusentaimia keväällä 1943. Monissa mainoksissa ja lyhytfilmeissä lapset esiintyivät palstoilla, kasvimailla, kaivamassa, kyntämässä, istuttamassa ja kylvämässä. Siinä oli nuorison tehtävä, siihen heitä oli velvoitettu ja pyydetty kaiken muun ohella. Heille korostettiin, että pitää olla huolellinen maan valinnassa, maata pitää riittävästi lannoittaa, koska muuten ei voi saada parhaita satotuloksia. Siemenet pitää kylvää oikeaan aikaan ja huolellisesti.

Mihin kaikkeen lapsia velvoitettiinkaan, mitä kaikkea heiltä vaadittiin ja pyydettiin? Sitä elokuvat eivät suoraan kerro, mutta se on luettavissa pinnan alta. Lapset olivat toimineet sotilaspoikina ja lottatyttöinä, he menivät Kannaksen linnoitustöihin kun käskettiin ja lopulta rintamalle kun annettiin ymmärtää, että he olivat viimeinen toivomme.

Historian käännekohdat kiehtovat ja ruokkivat myös mielikuvitusta. Sotatapahtumien sijaan voisimme määritellä itseämme myös sillä, miltä nuoriso on elokuvissamme näyttänyt, minkä roolin se on saanut.

Lyhytelokuvien takaa löytyy se menneisyys, josta meidät on tehty. Historian peili on kameran silmässä. Tätä juhlasarjaa katsellessa moni katsoja palaa aikaan, jolloin kaikki oli vielä itselläkin edessä.

Antoisia elokuvahetkiä itsenäisen Suomen kuvien parissa.

Ville Suhonen
elokuvaohjaaja, kirjailija
Risto Jarva -seuran puheenjohtaja

Ville Suhonen tavattavissa Q&A-tilaisuudessa elokuvan jälkeen!

Muutokset mahdollisia.

Julia 1 & 2
30.8. @ 12:30

Lyhytelokuva
Maa Suomi
Vuosi 1918–1994
Pituus 113

Ohjaus Ville Suhonen